Vironkielisille sivuille

Lue Virosta enemmän:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viro

Viron kartanot 

 * * *

Minulla ei ole koskaan ollut erityisiä toiveita tulla tunnetuksi vaatimattomilla kirjallisuuden lahjoilla. Kaukana siitä. Koko minun tämänsuuntainen toimintani on tähän asti rajoittunut vain pakollisilla ainekirjoituksilla koulussa. Siitä huolimatta tulee joskus aika, kuten monilla muillakin, jolloin haluaa kuvata muutamalla lauseella elettyä elämää. Ei ehkä tämän takia, että joku ottaisi siitä jotakin opiksi, tai siitä jonkun viisaudenjyvän löytäisi. Tämä ei olekaan oikeastaan edes päämääräni. Joka ihminen perustaa elämänsä itse, käyttäen omaa viisautta ja voimaa. Joku vanhan ajan viisaista on sanonut: neuvonanto ei ole lahja, vaan vanhojen velka nuorille. Minkälaisia neuvoja pystyn minä antamaan? Tai vieläkin enemmän: ketkä ovat ne, jotka niitä tarvitsevat? Harvoin joku oppii  muiden virheistä, pääasiallisesti ovat omat virheet ne, mitkä muodostuvat askelmiksi tulevaan elämään. Ainoa, mitä ihminen pystyy tekemään, on huolehtia siitä, etteivät nämä askelmat tulisi liian korkeiksi. Seuraavilla sivuilla yritän antaa lyhyen katsauksen tähänastisesta elämäntiestäni. Päätäköön jokainen itse, olivatko minun askelmani korkeat vai matalat.

Olen elänyt tavallista elämää, kuten tuhannet muutkin. En mitenkään silmiinpistävää. Minkälaista jännitystä ette pysty elämästäni löytämään. Ja kuitenkin - tämä on erään ihmisen melkein koko elämä. Elämä iloineen ja murheineen, saavutuksineen ja saavuttamattomineen, löytöineen ja menetyksineen. Kuten kaikilla ihmisillä, niin minullakin olivat nuoruudessani omat aikomukseni, omat isot toiveeni jonkin ennenolemattoman ja tärkeän saavuttamiseksi. Oli tunne, että joltakin taholta minun pitäisi olla ainutkertaisempi muiden joukossa. Elämä teki omat oikaisunsa ja kaikista suurista toiveista ja odotuksista huolimatta jäi elämäntieni tasaiseksi ilman erilaisia vuoksia ja luoteita. Ja kenties tämä olikin hyvä näin. Kaikki isot saavutukset vajoavat pikkuhiljaa unholaan, eikä ihmisen kuuluisuutta muista vuosien mennessä enää kukaan. Ei ole yksikään vesipisara meressä tärkeämpi muita. Mutta siitä huolimatta ne yhdessä muodostavat suuren meren. Olkoon sitten minunkin elämäni yksi pieni osa kaikesta siitä, mitä maailmassa on tapahtunut.

Minun nimeni on Heinar. Etunimeni löysi äitini erään ruotsalaisen kirjailijan novellista, sukunimeni olen saanut kaukaisilta esivanhemmilta Viljandimaalta, josta on peräisin myös meidän sukumme. Syntymäpäiväkseni kirjoitettiin 18. syyskuuta 1939, kun saavuin tähän maailmaan Rakveren kaupungissa vanhempieni ensimmäisenä ja ainoana lapsena. Uhkaavat sotavuodet yhdessä siitä johtuvan kanssa vetivät viivan  perheemme tulevaisuudensuunnitelmien yli.

Olen, kuten monet muutkin, saanut tuntea elämässäni hyvää ja pahaa. Jälkeenpäin katsottuna ei ole kaikki, mitä olen pitänyt hyvänä, ollutkaan niin hyvä, kuten olisin odottanut, mutta yhtä hyvin ei ole kaikki paha ollutkaan niin paha, kuin olin pelännyt. Olemme pienen perheemme kanssa, johon kuulu puolisoni Jutta ja minä itse, eläneet suuremmaksi osin yksimielisesti ja pystyneet tulemaan toimeen kaiken sen kanssa, mitä osaksemme on tullut. Olen usein kiittänyt kohtaloa rakastavasta ja huolehtivasta puolisostani, jonka avulla on ollut helppoa taivaltaa elämäni halki. Toivon, että olen tarjonnut hänellekin edes pikkuisen samanlaista tukea.

Hyvä lukija. Kun luet näitä rivejä, ole hyvä ja suhtaudu kärsivällisesti kaikkeen siihen, mitä olen kirjoittanut, äläkä tuomitse liian ankarasti, jos kaikki tämä tuntuu sinusta tarpeettomalta.

Kunnioituksella

            Heinar Kudevita         

               Tallinn 2007.

                                       

Viljandimaan vaakuna 

                                                Kudevita sukupuu

 
hit counter

                                                                 1

Powered byIP2Location.com

3 

5